tiistai 16. kesäkuuta 2015

Lihavoileipäkakku


Kakkua kakun perään. Taas tuli tehtyä muutama kakku viikonloppuna.
Tilauskakkua ja sitten synttärijuhlintaa. 
Meillä on tässä kesäkuussa neljä syntymäpäivää, että juhlat ei ihan heti lopu kesken. 
Aika rennolla kädellä laitettu synttäreitä kun on ollut näitä muita kakkuprojekteja ja muuta touhua.


Teen aika näppituntumalla näitä täytteitä ja maistelen välillä pitääkö jotain vielä laittaa.
Niin en ihan tarkkoja määriä sitten tiedä mutta laitan nyt ainakin mitä aineksia olen laittanut.

Savunautatäyte kahteen väliin:

Savunautaa noin 300g
400g aurinkokuivattutomaatti-tuorejuustoa
makeaa paprikaa
purjoa
turkkilaista jogurttia
kermaviiliä

Kinkkutäyte kahteen väliin:

Laadukasta keittokinkkua 300g
400g ruohosipulituorejuustoa
valmista kurkkumajoneesia noin 1dl
kurkkusalaattia muutama desilitra
kermaviiliä
turkkilaista jogurttia

Kuorrutus: 2prk valkosipuli-yrttituorejuusto+turkkilaista jogurttia
pursotuksiin lisäsin sitten vaahdotettua kermaa sekaan


Tässä yksi viikonlopun tilauskakuista, hilla-kinuskikakku, kuva on muuten kännykkälaatua.

. Tein myös mansikkakakun samaisiin juhliin, joka juhlapaikalla oli tippunut pöydältä ja jäi kyllä arvoitukseksi mikä sen kakun oli tipauttanut. =O No kakku pysyi jotenkin ehjänä, onneksi oli kuvun sisällä, kuorrutukset joutui talon emäntä tekemään uusiksi. 




lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kaakkuja


Vettä sataa ja villasukat jalassa  6.6.2015.  
Ei ole paljo shortseja tarvinnu kaapin perältä kaivella. 
No...ei menetetä toivoa, ehkä se lämpö sieltä vielä jossain vaiheessa tuleepi.

No onhan tässä juhlan aihettakin, kummipoika pääsi tänään ripille ja meidän vauva täytti tänään 1-vuotta. <3

Kakkuja on tullut tehtyä, muistin jopa pari kuvaa ottaa. =)
Rippikakkuja tuttaville, sukulaisille. Ensi viikonloppuna taas muutama tilauskakku tiedossa.





Isi, äiti yötä monta
valvoi valln unetonta:
Hammaskivut, vatsanpurut,
-oi monet huolet, surut!
Konttaan, kävelen, kompastelen,
hieman horjun huojahtelen.
Sanojakin tavoittelen,
Ja pian kerron sen:
en enää vauva ole EN!

Nopeasti on taas vuosi mennyt, onneksi niiden itkujen ja kitinöiden lisäksi näistä pienistä on paljon iloa ja valoa. On se aina vain yhtä ihmeellistä seurata lapsen kasvua ja kehittyviä taitoja. Kuinka pienestä nämä ovatkaan onnellisia ja niin pieniä vain hetken.
Paljon rutistuksia ja suukkoja saa pieni päivän aikana, siitä pitää huolen siskot ja veikat ja tietenkin äiti ja isä. <3