Isänpäivänä

Joskus mietin millainen pappa minun isäni olisi.
Ja tulen siihen tulokseen että syliä riittäisi kaikille.
Olin 10-vuotias tyttö kun isä kuoli syöpään.
Isänpäivän ajatuksista kehkeytyi runo.


Muistoja

Kaipausta.

 Lämpimiä muistoja.

 Myös raskaita,

 pienet olivat hartiat,
suuri suru.
Huoli.

Isä 

Iloinen ja rakastava.

Hauskoja hellittelynimiä.

Lämmin syli.

 Rakkain perintö,

Isän päiväkirja. Aarre.

 Ei voi rahalla mitata.

Luen taas.

Itkettää ja naurattaa.

Koskettaa.

Kuin olisi taas täällä.

Lähellä.

Sydämessä.

Aina.
Ikävä. Ilo. Toivo.

<3

Eilen olikin vähän erilainen isänpäivä kun meillä isä siis mieheni oli töissä.
Lapset odottivat isää kuin joulupukkia.
Lahjat, kortit, kakku ja lasagne olivat valmiina.
Nauratti ja laulatti. =)